Hurraa, pääsin eroon työsuojeluvaltuutetun tehtävästä. Eipä silti että siitä olisi niin paljon rasitetta ollut lukuunottamatta yhtä henkilöstöhallinnollista tapausta. Mutta näiden kokousten seuraaminen ja niihin osallistumien  -vaikka lakisäätöisesti perusteltuja ovatkin- on ollut rasite.

Onneksi tuli kiitosta ja mainetta niistä kolmesta , vai onko se peräti neljästä vuodesta jotka ehdin tässä toimessa toimia.

Mats kävi viime viikonloppuna Dröbakin aallonmurtajalla kalassa vaikka oli sikahuono sää. Vettä tuli kuin Esterin perseestä ja tuulesi raikkaasti kaikilta ilmansuunnilta. Mutta kalaa Mats sai niin paljon ettei tiedä vieläkään mitä sillä tekisi.  Pari komeaa seitä sain minäkin ja kasan makrelleja.  Mats sai elämänsä ensimmäisen kissakalan jota nyt ei voi sanoa tyypilliseksi Dröbakin alueen kalaksi mutta oli siitä äärimmäisen ylpeä. Ja sen minä ymmärrän . Kala ei nyt niin suuri ollut , pari kiloa, mutta että sai sen ylös ilman teräsperuketta ja tapponuijaa on jo saavutus.  Sitä kalaa kun käsittelee huolimattomasti voi mennä sormet jos ne sattuvat sen kitaan.
Omista suurista kalansaaliistani (joita ei ole) , pidän saamaani viherhuulikalaa jännimpänä. Onhan se kiva saada kala jollaista ei ole ennen nähnyt eikä kuullut puhuttavankaan.  Kun kokoakin oli pari kiloa niin olihan siinä yksi illallinen.

Sillee.

Kävipä kivasti tänä vuonna kun työvuosi alkaa. Kun on töissä päiväkodissa ja varsinkin kun on osastonjohtajana niinkin erilaisten apulaisten kanssa kun mulle ajautunut niin on aina jännittävää nähdä millaisista perheistä toukat tulevat.  Ihan uskomatonta että meillä kävi sellainen tuuri että kaikki perheet ovat ennestään tuttuja. "Vikaa" on perheissäkin sikäli että juuri tälle osastolle ja tähän päiväkotiin ensisijaisesti hakeneita oli enemmän kuin mitä oli mahdollista ottaa . Joukosta putosi hakemusten mukaan vielä pari vanhaa tuttua.
Nyt sujuu kaikki omalla painollaan ja kaikesta päätellen helposti.
Ainakin voi toivoa että niin käy vaikka koska sitä mistään etukäteen tietää.

On ollut huonoa säätä liki koko lomakesän, paitsi mitä oltiin Suomessa . Nyt kun aurinko paistaa niin eikös perkele tullut ongelmia moottoripyörän latausjärjestelmän kanssa. Merkillistä on että vaikka kaikki tämän yksinkertaisen järjestelmän komponentit ovat testien mukaan kunnossa niin lataus ei silti toimi vaan melkeinpä pelkkä moottorin käyminen vie enemmän virtaa mitä laturi tuottaa. Mulla ei siis ole mikään moposkootteri vaan vanha kunnon 250 kuutioinen Grand Dink jolla on takanaan jo yli 35000 km ilman ongelmia. Ja nyt on todennäkoisesti pieni ongelma lataussysteemissä . En vaan saa paikallistettua sitä . Mutta ostin uuden laturin ja akun . Niillä sitä pärjää talviteloille saakka. Ja onhan se nyt merkillistä etten sitä vikaa löydä . Mutta pahaan aikaan tämä häiriö tuli.

Se on sitten tämä kesä melkein mennyt ja satanut on kuin saavista jos on tilastofriikkejä uskominen. Oslossa oli vain 4 (toisen lähteen mukaan eli Oslon Turistitoimiston Sääosaston mukaan (bare tull den förrige) jopa 6 päivää että ei satanut heinäkuussa.